Jukka Lehtovaara vihaa häviämistä
Kirjoittaja:
Julkaistu: 26.10.2007
Tulosta    Lähetä sähköpostilla

13 vuotta sitten eräs turkulainen juniorijoukkue hävisi kahdesti peräkkäin 11-0. Sitten löytyi pelastaja. Ensimmäisissä peleissä kenttäpelaajana viilettänyt Jukka Lehtovaara laitettiin tolppien väliin ja peli alkoi kulkea. Lehtovaaran ensimmäinen peli tolppien välissä päättyi tasan, mutta sen jälkeisistä peleistä voittoja on kertynytkin jo runsaasti. Tällä hetkellä kun katsoo vasta 19-vuotiaan nuorukaisen työskentelyä Tepsin maalilla, on vaikea uskoa, että vuosi sitten hän ei mahtunut valmentajan pelikuvioihin vielä kuin kaksi kertaa.

Tämän kauden valmentajan, Mixu Paatelaisen, usko maalivahtilupauksen kykyihin on kannattanut ja tällä hetkellä Jukka Lehtovaara torjuu takuuvarmalla otteella palloja TPS:ssa. Mikäli ulkomaisten seurojen maalit eivät kutsu turkulaismaalivahtia, pelaa nuorukainen Turun Palloseurassa vuoteen 2010 asti.

- Sain Mixulta sellaista signaalia, että olisi luottoa mua kohtaan, niin ajattelin, että totta kai haluan jatkaa sopimusta. Joukkuekin on nyt sellainen, että ihan oikeasti taistellaan voittamisesta. Kun on koko ikänsä asunut tässä kaupungissa ja käynyt matseja katsomassa, niin se on ollut aika ehdotonta, että jos Veikkausliigassa pelaan, niin pelaan Tepsissä.

Nuorten maajoukkuevahti

Nuori maalivahti on kotimaisen liigan ohella pelannut paljon myös nuorten maaotteluita. Kaikkein ikimuistoisimpia hetkiä Lehtovaara kertoo kokeneensa Israelissa.

- Maassa oli silloin vähän hämminkiä ja mihin tahansa mentiin, mukana oli kolme asemiestä ja kun mentiin kentälle, niin poliisiauto ajoi edessä ja takana.

Ikimuistoisin torjunta ei kuitenkaan tapahtunut Israelin reissulla, mutta maajoukkueessa silti sekin.

- Me oltiin 17-vuotiaiden EM-karsinnoissa ja meidän piti voittaa viimeinen karsintamatsi. Pelattiin lisäaikaa ja johdettiin 1-0. Vastustaja pääsi vetämään ihan maalin edestä sillä tavalla, että ketään ei ollut enää missään. Mä tulin maalilta vastaan ja kaveri veti pallon suoraan munille, ja se kimpos siitä katsomoon asti. Mä jäin makaamaan sinne henkihieveriin ja omat pelaajat nauro ja fysioterapeutti yritti siinä sitten elvyttää mua. Pystyin sitten jatkamaan peliä ja voitettiin 1-0. Se oli kyllä aika ikimuistonen hetki, Lehtovaara naureskelee.

Ennen kuin kauteen 2007 lähdettiin, Lehtovaara asetti tavoitteekseen mustien hetkien välttämisen. Luottovahti on tavoitteessaan onnistunut hyvin, eikä itse laske, että joukkue olisi suuremmin menettänyt pisteitä maalivahdin kömmähdysten takia.

- 1-2 maalia laittaisin omaan piikkiini puhtaasti, mutta muuten ei ole mun mielestä tullut sellasia suuria virheitä. Tai no virheitä on tullut, mutta niistä ei ole onneksi tullut maaleja.

Lisää kommunikointia kenttäpelaajien kanssa

Kuten katsomoon välillä kuuluukin, yrittää Lehtovaara auttaa kenttäpelaajia kommunikoimalla heidän kanssaan mahdollisimman paljon.

- Kommunikoin kenttäpelaajien kanssa niin paljon kuin pystyn ja olen mielestäni siinä kauden mittaan kehittynytkin, mutta tietysti se on eri asia, jos maalivahti on 35-vuotias ja pelannut 15 kautta liigassa. Silloin ohjeita pystyy tietysti antamaan luontevammin ja näkee tilanteita eri tavalla. Ensimmäisen kauden maalivahtina meinaa välillä vaan ottaa palloja kiinni ja unohtaa, että pitäisi hiukan auttaa puolustusta ohjaamalla.

Puolustuksen ohjaamisen Jukka katsookin olevan asia, jossa olisi vielä kehittämistä. Rohkeudesta ohjaaminen ei kuitenkaan jää nuorella maalivahdilla kiinni.

- En mä ajattele sillä tavalla, että en mä tolle voi huutaa. Ei kukaan voi loukkaantua siitä, jos pelin aikana ohjaa kenttäpelaajia.

Kannustus sytyttää taistelemaan

Jos kuuluvat Lehtovaaran ohjailut katsomoon, kuuluvat myös katsomon huutelut Jukalle. Raitapaitojen toiminta saa maalivahdilta kiitosta ja erityisesti mieleen on jäänyt kannattajien matka Maarianhaminaan.

- Tampereen pelissä oli tietysti ääntä paljon, mutta vielä enemmän jäi mieleen MIFK-peli Maarianhaminassa, koska ensinnäkin se oli voittopeli ja sitten kannatus oli niin suvereenia. Tepsin kannattajat voittivat maarianhaminalaiset ihan 100-0!

Pahimmiksi vieraskentiksi Jukka sanoo pienten kaupunkien nurmet, joissa päätykatsomot ovat melkein kiinni kentässä.

- Muutamassa pelissä on ollut joku, kuka on ottanut elämäntehtäväkseen huudella mulle sen kokonaisen 45 minuuttia. Se pitää vaan sulkea mielestä, niin ei sitä sitten enää edes huomaa.

Kotkan kenttä on jäänyt erityisesti Lehtovaaran mieleen.

- Mä en pelannut siellä, mutta olin katsomossa, ja mä en tiedä, mikä niissä ihmisissä on, kun ihan tavallisten ihmisten huudot ovat jo ihan merkillisiä. Ei se ole oman joukkueen kannustamista ja kuuluttajakin joutuu ennen peliä ja puoliajalla kuuluttamaan, että kaikki rasistiset ja loukkaavat huudot on kiellettyjä. 70-vuotiaat papat huutelevat ”saatanan neekeriä”. Ei tuollaiset kuulu jalkapallokatsomoon.

Kysyttäessä vinkkejä turkulaisen kannattajatoiminnan kehittämiseen Jukka lähettelee terveisiä stadionin muihin osiin kuin O-katsomoon.

- Mä toivoisin, että kävis sellanen muutos, että kun nyt ainakin pääkatsomossa on häpeä, jos nousee ylös ja huutaa ja kannustaa, että se olis ennemminkin häpeä, jos istuu 90 minuuttia tuolillaan, eikä sano mitään. Tuntuu niin oudolta ajatella, ettei tarvitse mennä kuin pieni vesimatka Ruotsiin ja katsomossa on jo täysin erilainen meininki!

Kauden 2007 käydessä lopuilleen Jukalla on vielä yksi toive kannattajille.

- Mun mielestä olisi kiva, että viimeinen ottelu Helsingissä olisi sellainen joukkueen ja kannattajaryhmän hyvän kauden päätös ja olisi todella hienoa, jos kaikki kynnelle kykenevät lähtisivät mukaan sinne!

Toimitaja: Silja Hongisto

Näytä kommentit (0)