Jarkko Hattunen syttyy kannustuksesta
Kirjoittaja:
Julkaistu: 19.12.2008
Tulosta    Lähetä sähköpostilla

 

Jarkko Hattusta ei tarvinnut kauaa houkutella etelään ja Turun Palloseuraan. Kajaanin Hokin Mestisjoukkueesta Varsinais-Suomen ylpeyden, TPS:n, mustavalkoiseen pelipaitaan siirtyminen oli kunnia-asia.

 

-Halosen ja Erkinjuntin kanssa juttelin ihan aluksi ja pojat kehu, että on hyvä paikka ja onhan se sillon pakko tulla, jos Turkuun pääsee Tepsiin pelaamaan.On se kyllä mun silmissä aika hieno asia. Oikeastaan tosi hieno.

 

Alkukauden tarpomisen jälkeen TPS:n johdolla oli edessään kova päätös. Seuran historiassa ensimmäistä kertaa päädyttiin valmentajan erottamiseen kesken kauden. TPS-legenda Hannu Virta sai luovuttaa päävalmentajan paikkansa Kai Suikkaselle. Hattunen sanoo, ettei ulkopuolelta organisaatioon tulleena aluksi varmasti edes tajunnut, miten suuri asia valmentajan vaihtaminen kesken kauden Turussa on.

 

-        En osaa kyllä oikeen sanoa, miksei peli Hantan kanssa kulkenut, mutta ehkä yksi sellanen syy pelin paranemiseen voi olla Suikkasen vaatimustaso, ja se osaa luoda sellasta henkeä, että saa kaikista kaiken irti.

 

”Kunhan vain Hokki nousisi SM-liigaan...”

 

Entisenä kajaanilaisena ja Hokin pelaajana Jarkko Hattunen tietysti toivoisi, että joskus koittaisi aika, jolloin Hokki pelaa SM-liigaa. Vaikka joukkue pelillisesti onnistuisi liigapaikan saavuttamaan, ei Jarkko usko, että nousu olisi kuitenkaan nykyisten olosuhteisen vallitessa mahdollinen.

 

-        Jos joku nousis, niin mä luulen, että se on Vaasan Sport. Siellä on halli kunnossa ja varmaan rahotuskin löytyy. Jos toivoa sais, niin kyllä mä tietenkin Hokin toivoisin nousevan. Muilla ei ole niin väliä, ne voi pelata Mestiksessä, Hattunen naureskelee.

 

Vieraspelipaikkakunnilla vastustajien kannustusjoukoista kuuluvia huutoja Jarkko ei suuremmin pelin aikana mieti ja kuuntele. Mikäli vaihtoaitioon kuuluu jonkun paikallisen kultakurkun keksimät huudot, saavat ne useimmiten hyväntuulisen Hattusen lähinnä naureskelemaan. Omien kannattajien pitämä meteli sen sijaan sytyttää pelurin taistelemaan todella.

 

-        On tosi mukava pelata, kun omat kannattaa. Jos pidetään vaikka kiekkoa päädyssä ja yleisö alkaa taputtaa, niin siitä saa todella paljon lisää virtaa. Se on todella tärkeetä. Jos joku pelaaja tekee hienon suorituksen ja yleisö huomioi sen, sytyttää se kyseistä pelaajaa varmasti.

 

Keskieurooppalainen kannattajakulttuuri lauluineen ja kovine meteleineen olisi Jarkon mielestä Suomessakin kiva. Hiljainen halli harmittaa Hattusta todella.

 

-        Aika harvassa on nykyään ne paikkakunnat, missä koko halli pitäis meteliä. Ei niitä oikeen enää ole. Mutta kyllä sellanen halli, missä laulettaisiin ja olis hyvä meininki, olis kiva, Jarkko puhelee.

 

Joulu lumisessa Kajaanissa

 

Paitsi että Jarkko on hyvä jääkiekossa, hallitsee hän myös pesäpallon ja jalkapallon. Kysyttäessä osaamisia muilla alueilla kuin urheilussa, pelaaja onnistuu yllättämään haastattelijan täysin.

- No pienenä olin ainakin hyvä lausumaan runoja. Olin Kajaanin koulujen välisissä runonlausuntakilpailuissa ja tulin toiseksi. Siellä oli yli 20 osallistujaa.

 

Kajaanin poika kertoo joulun tullen pääsevänsä kotiin. Viiden päivän loma kuluu vanhempien ja veljien seurassa.

 

- Koiraa on hirveä ikävä! Porukoilla on rotikka ja sitä on tosi hieno nähdä pitkästä aikaa. Lahjatoivomuksia en ole esittäny yhtään vielä. Mä toivon aika vähän lahjoja. Mun on aika kauheen vaikea sanoa mitään, kun ihmiset kysyy toivomuksia ja mä lupaan sitte ilmottaa myöhemmin. Se jää sitte aina tosi viime tippaan, Hattunen myöntää.

 

Suurin ero Hattusen veljesten välillä tulee Jarkon suusta hetkeäkään miettimättä.

 

-        Pituus! Oon kaikkein lyhin [178cm] ja aika katkera siitä. Pikkuvelikin taitaa olla 185 senttiä pitkä ja isoveli 187, eli mä olen kaikkein lyhin. Sen kun sais vielä joskus kiinni!

 

Kiinniottourakan toivottomuuden pojista keskimmäinen on jo joutunut melkein myöntämään.

 

- Kyl mä nyt myönnän, että rupee pahalta näyttämään! Tähän asti olen uskonut vahvasti, puhelias veijari naureskelee.

 

Pahalta voi tosiaan näyttää kasvamisen suhteen, kun 21-vuotias Jarkko on jo niin aikuinen, että lapsuuden suklaajoulukalenterit ovat vaihtuneet kuvakalenteriin, sillä suklaa ei kuulemma maistu enää entisissä määrin. Lapsena kun maistui kuulemma niin hyvin, että joskus tuli avattua luukkuja hiukan etukäteenkin.

- Kerran tai pari on saattanu käydä niin, että on hiukan maisteltu ennakkoon...

 

Lyhyet:

 

Haluaisin... lisää kannattajia Turkuhalliin.

Pystyn... ajamaan autoa.

Osaan... tehdä makaronilaatikkoa. Se ei ole ihan helppoa, siinä menee kauan!

Uskon... Tepsin voittoon.

Pelkään... Mä en pelkää mitään! Noo... että läheisille sattuu jotain.

Unelmoin... Tää on kans klassikko: unelmoin terveestä elämästä ja joskus tulevaisuudessa hyvästä perheestä.

Näytä kommentit (0)